Unohdinkin äsken kertoa että veljeni Huisku kunnostautui viime viikonloppuna löytämällä ja noutamalla oma-aloitteisesti emäntänsä veljen kadottaman kuulolaitteen( arvo yli 1000 Euroa)!  Laitteen omistaja ei itse osannut aavistaa minne laite oli kadonnut eikä sitä ollut siksi edes itse etsinyt. Huisku oli poikennut aamulenkillään polulta ja jäänyt haistelemaan jotain ja pian palannut esine suussaan jonka oli vielä pudottanut muina miehinä emännänjalkoihin. Hienoa Huisku, jatka samaan malliin, kyllä me noutajat ollaan hyödyllisiä eläimiä!

Tervehdys pitkästä aikaa. Kevät on kulunut pyörälenkkejä tehden. Olen saanut uida ja vilvoitella puolessavälissä matkaa sekä seurustella yhden hevosen kanssa. Haistelemme toistemme kuonoja sulassa sovussa. ..

En olekaan vähään aikaan kirjoitellut. Minä ja sisarukseni täytimme 2- vuotta 1.3. 2010! Sitten viime kertoman olen ollut tädin luona kahdesti hoidossa. Ennen joulua olin juoksuaikani takia tädillä. Meillä päin on paljon irrallaan juoksevia uroksia ja emäntäni sai soitella omistajien perään jatkuvasti. Toisen kerran olin tädillä  syntymäpäivän jälkeen kun perheeni lähti kylpylälomalle. Täti yritti viedä minua luonnetestiin, mutta saimme varasijan 20.  Kuulemma luonteen testaus on tulossa pakolliseksi käyttökoirille . Toivomme että ainakin testejä on enemmän ja lähempänä...

Kovasti puhutaan myös taas rotukoirien terveydestä ja sen testaamisesta. Sisarukseni ovat toivon mukaan menossa runsain joukoin kevään aikana sekä- lonkka , kyynär -polvi ja silmätarkastuksiin, jotain yhteiskäyntejä täti onkin järjestänyt. Kovasti pennunostajat kyselevät terveystuloksia pentua ostaessaan, mutta sen jälkeen asia helposti unohtuu kun pitäsi tehdä itsekin jotain. Täti on vienyt minut edellä mainittuihin ja olen kuulemma jalostusekelpoinen eli terve! Minulle on tehty myös dna - testi jonka mukaan en kanna ei toivottuakeltaista väriä.

Minä olen Wilma,hieman tavallista viisaampi nuori sileäkarvainen noutaja. Kotini on lossin takana Savon sydämessä. Perheessäni on monta lasta ja autankin emäntääni arkisin heidän kaitsemisessaan, osaan laskea ainakin neljään. Isännän kanssa käyn syksyllä sorsametsällä.Lisäksi minulla on täti, eli kasvattajani, joka vie minua jalostustarkastuksiin ja monenlaisiin koiramaailman tapahtumiin. Näyttelyssäkin olen ollut kaksi kertaa.

Viime perjantaina täti tuli taas minua hakemaan ja ensin menimme hänen luokseen. Emoni Ella ja siskoni Maija olivat hiukan nyreissään, he kun ovat niin kovasti tädin perään, taitavat olla mustasukkaisia. Minä olen avarasydämmisempi, haluan olla kaikkien kaveri, mutta ymmärrän että kaikki eivät aina halua olla minun.

Lauantaina läksimme kohti Etelä-Suomen rannikkoa, pitkä matka piti tehdä näyttelyyn englantilaisen kasvattaja-tuomarin takia. Me ruskeat flatit kuulemma haalistumme auringossa ja talvella Itä-Suomessa on harvemmin rodun alkuperämaan asiantuntijoita. Olimme yötäkin ihan vieraassa paikassa, mutta minä vaan vedin unta kaaliin ja söin kuppini tyhjäksi. Pääsin käymään koirapuistossakin, se oli mukavaa !

Sunnuntaina menimme hyvissä ajoin näyttelypaikalle että ehdin tutustumaan vilinään ja vilskeeseen. Katselin aikani ihmisten touhotusta ja kun en saanut alkaa leikkimään niin kävin taas nukkumaan. Tätiä taisi jännittää, mutta minua ei juurikaan. Olimme oikein tyytyväisiä lopputulokseen molemmat. Täti oli aivan ihmeissään minun kanssani kun olen niin fiksu !

Kotimatka sujui hyvin kunnes näyttelypaikalla korjatut tuulilasinpyyhkimet hajosivat uudestaan. Onneksi oltiin jo aika lähellä tädin kotia ja pelatuspartio eli tädin perhe tuli hätiin.Täti alkoi olla niin väsynyt että lupasi viedä minut omaan kotiini vasta seuraavana päivänä. Niin me sitten ehdittiin vielä käydä yhdessä kävelyllä ja kuulemma laukaankin kauniisti joustavalla askeleella. Täti oli vähän haikea kun menin , mutta pianhan nähdään taas ja riittäähän tädillä työtä kotirintamallakin...