Lauantai-aamuna se tapahtui, kaikki pikkuiset olivat silmät ympyriäisenä laatikossaan.Pentulaatikon ulkopuoliseen maailmaankin on jo tutustuttu reipasti mönkimällä ja kaulaan on saatu värilliset trikoonauhat. Kynnet on leikattu ja matokuuria on luvattu antaa pikapuolin. Kaikki me kuulemma ollaan uniikkikappaleita; yksi viihtyy sylissä loputtomasti siliteltävänä tyytyväisenä, toinen on vakaa mutta itsenäinen kuten emonsa, kolmas utelias ja mukava seuramies, neljäs on vaativa( kovaääninen) ja reipas tyttö, viides kovin ahne... tervetuloa tutustumaan ihan livenäkin heinäkuun puolivälin jälkeen ;)
Wilma-emo on ei nimittäin loputtomasti valokuvauksesta perusta, hän kävelee päättäväisesti kuvaajan eteen ja jos ei vihjettä tajua niin työntää kuonolla kuvaajan kauemmas pennuista vaikka muuten onkin luottavainen meidän perheenjäsenien vierailuja kohtaan.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.