Jos edellinen vuosi oli Wilman vuosi- olimme yhdessä lähes koko ajan- niin nyt alkanut vuosi on vuosi on esimmäinen vuosi ilman Wilmaa. En voi sanoin kuvata miltä meistä tuntuu tämän menetyksen kanssa, koira parhaassa iässä, ainutlaatuinen vakaa ja luotettava persoona, kaipaamme kaikki häntä kovasti ja olemme aivan tolaltamme.

Wilmasta tuli enkelikoira keväällä pentujen syntymän yhteydessä ensimmäiset oireensa ilmaiseen harvinaisen sairauden päästyä voitolle launtaiaamuna. Useiden saattohoidossa olleiden mummokoirien omaishoitajana toimineena ja siitä oppineena  olin havainnut tiettyjä merkkejä jo ennen joulua, mutta en halunnut uskoa pahimpaan vaan ajattelin että leikataan kun tarvitsee ja ollaan siinä pisteessä. Kivut veivät kuitenkin voiton. 

Sairaudesta huolimatta Wilma nautti elämästään viimeisiin vaiheisiin asti varovaisen normaalia elämään lenkkeineen ja ateroineen- sai paljon omaa aikaa- omia uimalenkkejä- Wilmahan ei koskaan uinut huvikseen mutta sorsien perässä toisellekin puolelle järveä yksin. Uimme kesän ja syksyn ja lenkkeilimme vielä yhdessä varovasti talvella. Wilma osasi luonnostaan seurata metsässä äänettömästi jalan vieressä ja hakea lintuja kauempaakin.  Ruokahalussa ei ollut vikaa missään vaiheessa :) Wilmalla ei ollut viime kesän jälkeen jatkuvaa lääkitystä joulukuun loppua lukuunottamatta, mutta terveyttä seurattiin säännöllisesti eläinlääkärin kanssa ja konsultoitiin röntgenkuvia useammankin lääkärin toimesta.Pentujen luovutusiän aikana ilmennyt ontumakin oli hallinnassa eikä sitä esiintynyt kuin ajoittain.

Lopullinen ero tuli aivan liian nopeasti ja järkytti erityisesti minua joka olin Wilman luottohenkilö- nyt on surun aika.Toivon että ette ole nyt vähään aikaan yhteyksissä ja kysele mitään, vaan luette tästä plogista asiasta, katsotte kuvia ja muistelette Wilmaa. En pysty asiasta puhumaan ilman valtaisaa tunnevyöryä, jonka kokeminen  ja asian jatkuva uudelleen eläminen on  raskas kokemus vielä nyt, rytmihäiriöitä  pelkästä järkytyksestä.

Seuraavaksi kuvia ja kertomuksia joiden kaltaisena haluan Wilman muistettavan.

IMG_3659_new-year-160.jpgva

 

Tämä kuva on otettu pari viikkoa ennen loppullista eroa.

Alla olevakuvasarja on Wilman emon Ellan toisten pentujen luovutus- sunnununtailta. Wilma karkasi ikkunaverkon läpi ulos kuullessaan pentujen äänet. Se ei suinkaan yrittänyt omia niitä vaan juoksi rinteeseen vahtimaan ympäristöä.Juuri sellaisena omapäisenä mutta sävyisenä  luonnonlapsena,  itseoivaltavana, vakaana ja vastuuntuntoisena haluan sen muistettavan. En aio eritellä tässä kirjoituksessa Wilman kilpailuilullisia ja jalostuksellisia ominaisuuksia- asioita joita  koiranakasvattajat usein  miettivät tarkkaan kuvitellen hallitsevansa luontoa, elämää ja kehitystä. Yritän vain muistaa muutamia hyviä hetkiä.

 

luovutussunnuntai%20108.jpg

Wilmalla vahtii..

luovutussunnuntai%20110.jpg

valppaana!

luovutussunnuntai%20104.jpg

Tästä kuvasta näkee miten rouvat väistävät toisiaan :)

Seuraavassa kuvasarjassa Wilma nauttii äitiydestä- se todella nautti.

aaaaaaawilmaapennut3.jpg

aaaaaaawilmaapennut1.jpg

aaaaaaaaawilmaapennut2.jpg

Näissä kuvissa on Wilma toisten pentujensa kanssa. Wilma jatkoi pentujensa opettamista myös aikuisiällä- siitä seuraavana pieni kertomus.Wilman ensimmäisten pentuejen ollessa n. puolen vuoden ikäisiä sain puhelinsoiton matkalla töistä kotiin. Mies oli kotona mutta ei ollut huomannut koirien katoamista aidatulta pihalta.Tuli selväksi että Wilma osasi kiivetä verkkoaitaa ketterästi ja opetti sen myös lapsilleen- tämän se oli oppinut sijoituskotinsa ajokoiranartulta jonka kanssa vietti nuoruutensa. Mitään vaaratilanetta ei syntynyt koska Wilma on aina asunut rauhallisilla vähäliikenteisillä alueilla. Se ei varsinaisesti karannut vaan vei vaan lapsensa kävelylle. Suljetuista ovista Wilma ei myöskään pitänyt  - se osasi avata ne useiden muiden koirieni tapaan- ja meni sitten ovia-aukkoon nukkumaan.

: " Taitaa olla koirat kateissa- naapuri sanoi puhelimessa- kuulin loiskintaa ojasta ja ajattelin että sorsatko siellä temmeltää- siellä olikin kolme koiraa uimassa. Iso ruskea oli tuttavallinen , pienemmät pysyivät taaempana. "

Pian olinkin kotitiellä ja näin kolme päätä ja häntää kaalipellossa- Wilma opetti lapsiaan myyrästämään. Heti nähdessään minut juoksi iloisena luokse, Wilman lapsia tuntui vähän nolostuttavan . Pennut pidettiinkin  kurissa ja nuhteessa loppuun asti. Wilma teki asiat selviksi ja jälkiselvittelyjä ei tarvittu . Olga ja Vieno täällä kotona ensimmäisestä pentueesta kokivat rakkautta ja rajoja. Toivon että Wilman lempeä, vakaa ja luottavaisen avoin luonne ja  jatkaa kulkuaan sen jälkeläisissä ja uskon että Wilma tarkkailee niiden edesottamuuksia jossain pilven reunalla. 

IMG_4014_new-year-373.jpg

Tämä kuva on viimeiseltä torstailta. Wilma odottaa innoissaan lohiateriaansa. Viimeisenä vuotena halusin antaa mahdollisimman hyvää ruokaa, lohta, kalkkunajauhelihaa, porkkalaatikkoa, pinaattia, keitettyjä munia...Wilma osasi nauttia saamistaan herkuista. Jo syntyessään suurena jo fyysisestikin huomattavana persoonana ihmetykseni oli suuri kun olin luullut että koiranpennut ovat hiljaisia imeväisiä jotka nukkuvat enimmäkseen. Wilman tarmo ja äänekkyys nisälle pyrkimiseen tuotti vähän vaikeuksia koska sen emolla oli vielä monta muuta synnytettävää jäljellä ei se osannut osata keskittyä sekä imettämiseen että synnyttämiseen samaan aikaan ja- Wilma- silloiselta  kutsumanimeltään  Möly-Maija piti asettaa emonsa etujalkojen väliin koska hermostutti emonsa huutamisellaan kauempana että synnytys eteni...sen jälkeen Wilma ei  mölynnyt lainkaan lopun elämänsä aikana. Vahti-haukku oli kumea ja sitä käytettiin vain tarvittaessa.

Wilma%20kenk%C3%A4verossa.jpg

Nämä kuvat on otettu syksyllä 2013,

wilma%20kenk%C3%A4verossa%204.jpg

Turkki ei ole tässä ihan parhaimmillaan..parempiakin kuvia voisi olla...

wilma%20kenk%C3%A4verossa%202.jpg

VILMA_VIHAVAINEN_SATU_4710_Lantio%20-Lan

Tässä yksi Wilmasta otetuista röntgenkuvista. Jokin luuta hajottava prosessi joka eteni hitaasti, antibiootti  poisti tulehduksen ja mustat pilkut jotka näkyivät synnytyksen aikaan kuvista..saamani tiedon mukaan suurien keski-ikäisten koirien sairaus- harvinainen laatuaan- ikävä  ja surullinen sattuma.

Lopuksi vielä muutama valittuja sanoja Samuli Samuli Edelmanin laulamasta laulusta:

Bussi ajaa ohitse, sä et pääse perille

Kun suru tulee saumoista läpi, voit luottaa minuun.

Ei mitään hätää, ei omat voimat riittäneet.

Ei mitään hätää,

se olen minä joka voin kuivata

sun kyyneleet..

Onnekkaiden tähtien alla

vain muutamalla hyvä joka annetaan

Sitten ollaan me toiset joiden

ainoa keino on kannatella toisiaan.