Punnitsimme pennut tänään ja kaikkien paino oli tuplaantunut. Ihan grammantarkkoja tuloksia emme saaneet koska pennut ovat jo niin isoja että ne eivät oikein mahdu vaaan päälle. Pennut ovat saaneet myös merkkauspantansa. Iso punainen tyttö ja isompi poika painavat molemmat kilon ja pienempi tyttö ja poika yli 900 grammaa. Emo - Santra on saanut vähän laktoositonta kermaviiliä tai itsekeitettyä lihaliemitiivistettä veden sekaan ajoittan nappulan lisäksi että on muistanut juoda tarpeeksi. Santra on aika rauhallinen ja ketterä emo, joten tallomista ei ole tarvinnut juurikaan pelätä. 

Pentujen rekisteröinti on aloitettu ja niille on annettu nimet Halloween- viikonloppuun liityen kurpitsa-lajikkeiden mukaan  ( niiden alullepanohetki):

Metsänpeiton Hunaja-Karhu        Metsänpeiton Kulta-Kuume

Metsänpeiton Suloinen Salama   Metsänpeiton Kulta-ryntäys


Talvipentujen ollessa kyseessä olemme miettineet mitä virikkeitä ja puuhaa voisimme niille tarjota pikaisten ulkoilujen ja ihan tavllisen arjen lisäksi. Onnistuin löytämään pallomeri-teltta paketin ja ainakin jonkinlainen puuhamaa putkineen on suunitteilla. Hiekkalaatikko on varmastikin myös mieleinen paikka. Erilaisilla alustoilla liikkuminen lisää itsevarmuutta ja helpottaa uuteen kotiin muuttamista. 

Pennunostajilta odotamme tietämystä rodusta ja mieluten kokemusta yhdestä tai usemmasta sen yksilöstä. Nyt on pentue on näin pieni ja sen eteen on nähty jonkinverran vaivaa ja taloudellista panostusta olisi tärkeää että pennuista saataisiin tietoa ja mahdollista jatkoa kasvatustyöhön. Ihanat pennut ja aikuiset eivät synny itsestään eikä niitä tehtailla tilausten mukaan kuin pehmoeläimiä. Pentujen tekemisen ensisijainen motiivi on ollut jalostusmateriaalin saaminen itselle ja siksi toivon että pennut eivät häviä maakuntien pimeisiin syövereihin joissa kukaan ei niitä näe vaikka mitään erityisiä voitontähtiä en odotakaan. 

Toivon pennunostajlta osallistumista PEVISA-tarkastuksiin ja rodunomaisiin harrastuksiin. Tuen mielelläni harrastamista monella tavalla, mutta toivoisin että en joutuisi tekemän kaikkea itse. Tämä pentue on 6- pentueeni ja vaikka olenkin aloittanut hyvin erilaisista lähtökohdista kuin monet perinteiset kilpailullisiin tuloksiin( Suomessa useimmiten MVA) keskittyneet kasvattajat, en koe olevani heikompi kasvattaja tai että muiden koirat olisivat jotenkin hienompia, jokainen tavallaan. Tittelit eivät periydy, mutta luonne ja terveys kylläkin. Ulkomuoto on helpoin jalostettava enkä ole kasvattaja joka haluaa painottaa kauneuskilpailujen voittamiseen. Terve rodunomainen rakenne ja luonne on tietenkin tärkeä asia joka mahdollistaan kaiken toiminnan. Yhdistelmäni ei varmastikaan ole maailmanlaajuistesti uniikki mutta ei edusta muodin kärkeäkään. Emo-Santra on älykäs ja miellyttämisenhaluinen koira jonka isä edustaa englantilaisena hitasti kypsyvää Working- side koiraa. Ihastuin nimenomaan Santran isän luonteeseen, ei turhaa hössötystä vaan älykäs ja ystävällinen kaveri. Santralla on todella pehmeä suu ja se kuuntelee hyvin ohjausta, on erittäin ketterä. Meillä meni suht pitkään ennenkuin koira alkoi itsekseen uiskennella pitkin ulapoita mutta toisaalta meillä ei ole ollut omaa rantaa tai paikkaa jossa olisimme voineet olla . Varsinaista itsevarmuusongelmaa Santralla ei ole,ja mielyttmishalunsa lisäksi sillä on paljon omia ajatuksia mutta kiltinä koirana on meillä räväkämpien varjossa kasvanut. Fasaani on kivompi lintu kun varis . Kani on Santran suosikki eikä siinä ole ollut mitään ongelmaa. Nyt kun lisäntymiseen liittyvät paineet on saatu purettua aiomme tulevaisuudessa katsoa mihin Sanra pystyy kun ei ole kiirettä. Pentueen isässä Bonesissa yhdistyvät monet kiinnostavat suvut ja samoin mukava luonne ilman niin yleistä urosagressiota. Bones on tyypiltään vähän Santraa isompi joten pennuista kasvanee ihan normaalikokoisia koiria.Santra edustaa rotumääritelmän alarajaa kooltaan ollen kuitenkin oikean kokoinen, suomalaiset tuomarimme ovat vain tottuneet suuren pohjoismaiseen näytelytyyppiin joka on aika suuri että kirjoittavat yli-ison nartun seistessä meidän vieressä arvostelulappuun pieni.

Perinteinen kilpailullisiin tuloksiin painottava kasvattaja saattaa vaatia  kasvattiensa omistajilta näyttelykäyntejä yms. Harrastaminen on kuitenkin ihan turhaa jos kiinnostusta ei oikeasti ole tai jos vaikka ei henkilökohtaisesti pidä sellaisista koirista jotka Suomessa saavuttavat korkeimmat näyttelypalkinnot ja voitot. Siksi harrastuspiiri pysyy vuodesta toiseen samojen ihmisten hallussa eikä uudistumista tapahtu. Jos me "tavikset" alkaisimme osallistua niin asiat muuttuisivat ehkä kivommiksi meidän kannalta, koska olisimme osa toimintaa ja voisimme siihen vaikuttaa.Uskon että meidä itsekseen puuhajia jotka eivät tee kaikesta numeroa löytyy aika paljon. Välillä toivon että en olisi yksin tai yhdessä vain sellaisten harrastajien kanssa joiden kasvattajat eivät järjestä kasvateilleen apua ja neuvoja kun he haluavat edetä koiran kanssa ja joiden roduomainen osaaminen on vielä vähäisempä kuin omani. Tärkeimmäksi asiaksi koko koirahastukseni aikana( alkanut 1982) koen sen että löysin kasvattajan joka jaksoi neuvoa ja kannustaa minua niin että onnistuin kantanarttuni kanssa saavuttamaan joitain tuloksia. Harrastuksessa eteneminen ei ole vain tuloksia vaan tiedon ja osaamisen jakamista sekä sitkeää tavoitteellista tekemistä. Tavoitteiden toteutuminen on paljon enemmän kuin tuloksen saavuttaminen. Minun osaamimiseni on juuri nyt jossain vaiheessa mutta onneksi olen löytänyt apua ja neuvoja sekä saanut uskoa siihen että harrastaminen ylipäänsä ei ole salatiedettä ja tarkoitettu vaiDSC02549.jpgn tietynlaisille ihmisille ja koirille. Pientä yritystä toivon myös pennunostajita.

Liian kilpailullinenkin  harrastaminen saattaa olla koiralle pahasta, omistaja pettyy kun koirasta ei tulekaan KVA tai tulee vammoja yms. ja koirasta tehdään sohvaperuna. Siksi toivon hiukan pehmeämpää ajattelua, jos yksi laji ei sovi tai suju niin löytyy paljon muuta, eivätkä tulokset ole niin tärkeitä vaan yhdessä tekeminen- ei koiran avulla päteminen. Toivon ksavttieni tuovan paljon iloa ja yhteisiä elämyksiä perheilleen monella eri tavalla.

DSC02505.jpg



DSC02523.jpg


DSC02524.jpg


DSC02567.jpg


DSC02568.jpg


DSC02571.jpg

DSC02572.jpg