Odotimme Pimulle juoksua vasta syyskuulle mutta flattileirin jälkee kolme aivan eri perheissä asuvaa  narttua jotka leirillä olivat samassa mökissä aloittivat juoksuaikansa heti sen jälkeen, Santra aloitti leirin viimeisenä päivänä ennen kotiinlähtöä. Olin juuri ilmoittanut Pimun mejä-kokeeseen mutta se pitikin perua juoksuajan takia. Tämänhetkisen juoksun ajankohta on myös aivan mahdoton omien töitteni ja pentujen hoitamisen kannalta. Mitrokin on syksyllä töissä. Kevät/ kesäpennut on joka tapauksessa kivompi ja helpompi hoitaa kun ulkoilua voi harrastaa enemmän eikä ole niin kylmää ja pimeää- ehkäpä ihmisillä on lomaakin paremmin ja aikaa omille pennuileen. Molemmista vanhemmista löytyy tietoa

Metsänpeiton kennelin pentuja- sivulta. http://metsanpeiton.wixsite.com/metsanpeitonkennel/pentuja

Ilmoitan yhdistelmän myös Suomen sieläkarvaiset noutajat ry:n eli rotujärjestön  pentuvälitykseen. Se löytyy aikanaan pentuesuunnitelmat- osiosta kunhan tiedot päivitetään. 

Suunnittelemassani yhdistelmässä uros ja narttu ovat samantyyppisiä, keskikokoisia ( pohjoismaalaisen näyttelytyyppin verrattuna monen näyttelytuomarin silmään pieniä) reippaita koiria. Liian suuri koko  on pohjoismaisessa näyttelytyypissä asia josta englantilaiset rotuspesialistit puhuivat rotuseminaarissa keväällä, tokikaan kaikki koirat eivät ole isoja ja esimerkiksi Pimu emo oli hyvin suuri. Siksikään en uskalla käyttää Pimulle kovin suurta urosta että liian isoja ei tulisi.

 Suunnitelmani uros ja narttu eivät ole läheistä sukua toisilleen koska uroksen sukutaulun suvut on suoremmin englantilaispohjaisia kun taas nartun pohjoismaalais- ranskalais - hollantilaisia, olisi sitä monimuotoisuutta ja toivon mukaan terveyttä ja pitkää ikää. Olen yrittänyt kovasti löytää Pimulle urosta jonka kanssa saadessaan jälkeläisiä ne olisivat samaa tyyppiä- on mahdotonta tietää mitä molemmat periyttävät mutta kummassakaan ei tietääkseni ole mitään sellaista ominaisuutta että en sietäisi sitä omassa koirassani. Minulla on ollut Pimun emo joka oli oma kasvattini ja on edelleen sen isoäiti joka on kasvatustyöni kantanarttu ja edelleen reipas, iloinen ja terve koira vaikka on 11.5 vuotias. 

Minun saa olla yhteydessä ja laittaa alustavia pentuvarauksia sekä tiedusteluita joissa kerrotaan itsestä ja olosuhteista joihin koiraa halutaan, suunnitelmista ja toiveista. Toivoisin pentuvaraajilta pientä aktiivisuutta  nyt kun olen jo kasvattanut  kolmella nartulla ja nähnyt vaivaa urosten kanssa- en ole käyttänyt "naapurin koiraa" vaikka se olisi halvempaa ja se olisi valio vaan yrittänyt etsiä jotain muuta- hienoja koiria on paljon, ne vaan tuppaavat oleman niin samansukuisia,  isoja ja karvaisia minun silmään. Sitä en tarkoita että koirani edustaisivat erityisen harvinaisia sukuja, niitä ei tunnu olevan olemassakaan. Muotivirtauksia koitan kyllä välttää. Yhdistelmän koirien suvut edustavat dualpurposelinjoja ja monilla on vahvaa näyttöä työskentelystäkin.

Aktiivisuus pennunostajan kohdalla on mielestäni  jotain muuta kuin että joudun patistamaan pentukouluun tms. asioihin joiden pitäisi olla ihan jokaiselle koiranomistajalle itsenstäänselvyys. Tervystarkastuksien luulisi olevan myös asia joka oman koiran kohdalla kiinnostaa- ei vain sen vanhempien ja suvun kohdalla kun pentua ollaan ostamassa, ikäänkuin halutaan paras mahdollinen mutta itse ei tehdä mitään harrastuksen ja yhteisen hyvän nimissä- toivon todellakin että pentujeni omistajat menisivät ihan itse tervyestarkastuksiin. Järjestän myös toki ryhmätarkastuksia ja neuvon mistä niitä omalla paikkakunnalla saatta löytää. Toivon että minuun ollaan yhteydessä koko koiran elämän ajan ja neuvon sekä autan kaikissa asoissa. Itse en edellenkään ole mikään kilpaharrastaja vaan stressaan ihan hirveästi kilpailu- ja testitilanteissa. Harrastan silti aktiivisesti ja osallistun monenlaisiin koulutuksiin ja lajeihin vaihtelevalla menestyksellä, tärkeintä on että yrittää parhaansa omien mahdollisuuksien mukaan. Joskus auttaa että löytää kivan porukan ja tai kouluttajan joka kannustaa ja auttaa.Kaikki ei sovi kaikille.Pitää ennenkaikkea oppia itse lukemaan omaa koiraansa ja ymmärtämään miten se toimii, kaikki koirat ovat erilaisia kuten kaikki ihmisetkin. Yhteistyö on se mihin pitää olla pyrkimys. 

Irlannintuoti pentumme on osottaunut varsinaiseksi vesipedoksi! 

uimakuva2.jpg