Tänään juhlistamme kasvatustoimintamme aloituksesta kulunutta 12- vuotta ja samalla meidän Maikin eli Metsänpeiton Aino-Aallottaren 12- vuotispäivää. Emme tiedä paljonko meillä on yhteistä aikaa jäljellä  mutta olemme iloisia joka hetkestä. Maikki on meidän enimmäisestä pentueesta ja heistä viimeinen joka elossa. Lämpimät ajatukset muille pennuille pilven päälle- en unohda teitä ikinä, Hiski, Huisku, Ukko. Nuka, Nemo,Papu, Fanny ja Wilma. Lähes kaikki elivät pitkään 10- reilu 11- vuotta terveenä ja hyvää noutajan elämää ja olivat rodunomaisia tasapainoisia koiria. Nämä linjat ovat meilä edelleen kasvatuksessa. Kiitokset meitä kasvatustyön aloittamisessa auttaneille Ellan kasvattajalle Minna Latvalle Majakkasaaren kenneliin sekä Stina Perssonille joka uskalsi antaa Gläjeyrans souffle panachen,Vilsen,jalostuskäyttöön. Kiitos myös Marie Calssonille kennel Björshults jolla oli Ellan ( Majakkasaaren yalo Topaasi ) isä Roughcovers mountaineer ja joka auttoi myös. Isojen metsästykoirien  kasvattaminen on kyllä hullunhommaa niin ihania kuin nämä ovatkin! 

Tässä Maikin synttärikuvat:

Onnittelut myös tätä kautta 8- vuoden veteraanipyykin ylittäneelle Muusa-pentueelle, Onnea Santra, Miina, Milla, Max, Muisti, ja Freddielle lämpimät ajatukset pilven päälle. 

Tässä kuvassa Muusa- pennut ja kantanarttumme Ella, Majakkasaaren yalo Topaasi sekä  lapsemme Ukri_: 

Kalevala-pentujen Ukko, monet olivat aivan  luontaisia noutajia, harmi että virallisia tuloksia en osannut hankkia enempää  niille.

Tässä tyytyväiset Kalevala-pennut ruokalevolla.

Tässä kuvassa Kalevala-pennut juuri ennen luovuttamista omiin koteihin  eli 12- vuotta sitten!

Helmikuun oma harrastaminen on kärsinyt  hieman siksi että meille tuli äkillisesti hoitoon yllätyspotilas. Metsänpeiton Urho-Tarella eli Pimulla löytyi juuri ennen perheen lomamatkaa kasvain hankalasta paikasta ja otin sen meille hoitoon. Vein leikkaukseen eläinsairaalan ja pidin sen meillä toipumiseen asti. Onneksi kasvain osoittautui patologilla rasvapatiksi! Sen poistaminen oli joka tapauksessa tarpeen koska olisi tukkinnut edelleen kasvaessaan tärkeitä reittejä, komplikatiohinkin voi kuolla. Onneksi Pimulla myös hyvät Agrian vakuutukset voimassa.

tässä röntgen Pimun kasvaimesta

Käytimme myös sijoituskoiraani Metsänpeiton Magneticia eli Muskaa terveystarkastuksissa Sikke Tiaisen kanssa. Asia on hieman pitkittynyt kun Muskalla oli jotain kohinaa harmittomassa operaatiossa jossa kuitenkin oli syvärauhoitus. Halusin sille sydänultran ennen uutta rauhoitusta ettei koiralle koidu vaaraa. Sydän osoittaui täysin terveeksi Eläinkliikka Tähden tutkimuksessa ( Kiitos Anu Kaistinen) eikä uudessa rauhoituksessa joka toki oli kevyempi kuin edellinen ollut mitään häiriötä. Minulla on nyt niin monta koiraa ja omat resurssit melko tiukilla niin sovimme Siken kanssa niin että Muska siirtyy jo nyt kokonaan hänen koiraksensa.  Voimme molemmat hoitaa asiamme omalla tavallamme ja Sikke voi jossain vaiheessa halutessaan käyttää itse Muskaa jalostukseen jos haluaa. Tuen häntä  miten osaan. Koiranettiin uskomattoman nopeasti ilmaantuneet lonkka- ja kyynerkuvat ovat ainakin myös täysin primaa A/A ja 0/0 kuten koko pentueella tähän mennessä. tästäkin pitää muistaa olla kiitolinn koska terys ei ole itsetäänselvä asia. Siinä että en jotain koiraa jalostusoptiona käytä ei ole mitään erikoista, en ole mm. käytänyt Maikkia, Millaa enkä Olgaa.

Tässä kuvassa Pimu parantuneena leikkauksesta ja Muska menossa tutkimuksiin:

Odotamme Huldan juoksuja maaliskuun aikana jolloin Vertin kanssa treffit tulossa- <3 Tästä lisää kun asia akuutimpi!

Tässä muotokuva Maikista tältä viikolta ja alempana pentukuvaa:

Arkistojen kätköstä vielä Vilsen , Glädjeyran´s soffle Panacen muotokuvaa:

Meidän vanhoilla tytöillä alkoi jouluna juoksuaikaputki joka on saatettu nyt loppuun. HUldalle odotetaan juoksua maaliskuulla. Ollaan vähän Vienon ja  Leenan sekä Hugon kanssa käyty tapahtumissa kärryjä vetämässä sekä Huldan kanssa Koirapalvelu Tatsin Maltti- tunneilla koska vieraiden koirien kanssa on hyvä harjoitella ryhmässä oloa ja odottelua kun Huldalla menojalka vipattaa niin kovin. Tarton näyttelyreissu onnistui hyvin ja yllättävästi ekakeralaiselle Hugolle( Metsänpeiton Majestic) 2x serti ja ROP. Elsallekin( Metsänpeiton suloinen salama) serti VSP toisena päivänä ja toisena ERI. Very- nice boy-Very- nice boy sanoivat molemmat tuomarit kun Hugo ilmestyi kehään ja ennenakaikkea Hugo oli yhtä rento ja mukava kehänvieressä hengailija kun äitinsä!

Kuvien ottaminen ei ole lole kaan niin helppoa kun on reissannut jo kolmatta päivää kahden innokaan  "teinikoiran" kanssa.

Kiitokset kaikille kasvattiemme perheille koirien hyvästä hoidosta ja harrastamisesta, ensi-vuonna tavataan! 2020 pentusuunnitelma on nyt julkistettu kennelsivuilla ja rotujärjestön välityksessä. Asiasta blogeissa myöhemmin. Vuosi on ollut hyvä mutta myös raskas. Kasvatustyöni kantakivi Ella, Majakkasaaren Yalo Topaasi lähti joukostamme koirien taivaspaikkaan yli 13-vuoden iässä. Rakkaudella muistaen pientä syntymäviisasta ja  villiä ystävääni.

Tämän vuoden joulukorttipoika Vertti- Clann na Banna Mountain view. 

Hyvää pikkujoulu aikaa kaikille!

Piipahdettin Pärnussa näyttely- ja pikkujouluressulla Elsan( Metsänpeiton Suloinen Salama) ja Katjan kanssa. Kuten niin usein tämän aktiivisen rodun ja sen harrastajien piirissä kilpailu varsinkin näyttelyissä on kovaa ja saimme la ERI PN3  ja su EH.

Elsa on aika mukavannäköinen ja sillä on serti sekä Virosta että Latviasta joten on ihan mahdollista saada vielä joskus muutama serti lisää ja Elsa valioksi. Ei ole helppoa pärjätä kun oma maku ja koirat on erilaisia kuin valtavirta juuri nyt. Elsalla on leveä ja vahva runko niinkuin työkoiralla kuuluu olla ja kulmauksetkin maltillisemmat kuin isoissa näyttelyissä muodin mukaan näkee. Turkki on hänellä hiukan kasvuvaiheessa mutta hyvälaatuinen, koko huomattavasti rotumääritelmän alarajaa suurempi eli juuri sopiva  mutta jälleen maininta pieni sunnuntaina , ja niin no onhan se ruskeakin,  joten oli erilainen kuin pitkäjalkaiset ja pitkäturkkiset  kilpakumppaninsa. Pärnu on kovasti siistiytynyt siitä kun viimeksi 10- vuotta sitten kävin mutta samalla huomaa sen suuren kuilun paikallisasukkaiden ja sijoitusomistajien välillä. Olen kuullut että alkuperäisasukkailla ei enää olisi varaa asua siellä. Olisi ikävää jos kaupungissa ei olisi enää oikeaa elämää vain pelkkä lomakupla. Kivoja jouluvaloja oli kyllä laitettu talvikävijöille. 

Sunnuntaina paistoi aurinko ja käytiin naisten rannalla.

Pärnun pikkujouluherkut:

Marraskuussa on myös tehty Huldalle voi-mejä-jälki Pirkon avustuksella, Hulda meni varmalla tyylillä ja tykkäsi katkokulmasta. Nyt kun on näitä pitkiä leutoja syksyjä niin miksipä ei kannattaisi harrastaa ja jatkaa harjoittelua kun aika ja sää sallii. Meidän koirat ei tiedä että talvi on Etelä-Savossa koirien lepoaikaa kuten olen kuullut sanottavan.

Leenan ja Hugon( Metsänpeiton Majestic) kanssa käytiin torilla joulunavajasissa kärrynvedossa MPKY:n piikkiin ja hyvinhän Hugo veti. Vieno pääsi myös hommiin innokkaana tyttönä.

Inari( Metsänpeiton Naronic)  ja Mervi ovat nyt harjoitelleen nosekisapaikolla. Mervillä on monta vanhempaa koiraa jotka ovat jo paljon pidemällä ja niinsanotusti viisastuneet vanhemmiten, odotamme samaa Inarin osalta :) joka nyt sai hyvää harjoitusta vieraista paikoista.

Nokonuukat on kokoontunut ja hyvin pienimuotoisesti jatketaan myös ihan yhteislenkkien merkeissä, siitäkin on hyötyä tulevaisuudessa ja harrastuksissa. 

yllä Vieno ja minä torilla ja alla Hugo ja Leena Torilla

Muutama MYDOGDNA- tutkimuskin on tehty syksyn aikana. Vertti Clann na Banna mountain view kantaa suureksi yllätykseksi ruskeaa väriä. Elsa ei kanna keltaista mutta näitä kahta en ajatellut silti yhdistää . Molemmat ovat testin mukaan terveitä ja ihan monimuotoisia rodun piirissä ja molempia on tarkoits käyttää tuelvaisuudessa myös jalostukseen. 2020  pentusuunnitelmista seuraavien kuukausien päivityksissä lisää kunhan  kotisivujen päivittäjäkin aktivoituu. Pentusuunnitelma siis jokatapauksesa tulossa niin että ne olisivat kesällä luovustusiässä. Yhdistelmä on rotujärjestön jo hyväksymä. 

Hienoimpana uutisena voisi mainita Vertin eli Clann na banna mountain view ja Kerttu Maanila BH eli he läpäisivät kirkaasti palveluskoirien käytäytymiskokeen joka mahdollistaa esimerkiksi  palveluskoirien jälkikokeisiin osallistumisen. Kyse on koiran hallinnasta erilalaissa tilanteissa ja paikoissa. Hienoa ja ahkeraa työskentelyä Kerttu ja Vertti!

Lokakuussa käytiin vähän tutustumassa meille uusiin lajeihin. MPKY:N pelastuskoirat järjestivät tutustumismahdollisuudet sekä henkilöhaun että -jäljen osalta ja sain perustuspaikan Järvi-Suomen nosettajien Nose- workin tutustumiseen.Vieno imutteli kivasti henkilöjälkeä kuono täysin maassa eikä henkilöhakukaan ihan mahdottomalta vaikuttanut. Uusiin paikkoihin pitää mennä harjoittelemaan jos ehdimme jatkaa tämän parissa. Voisi kyllä olla koko perheen laji ja lapsethan ovat hyviä piiloutujia. 

Toinen uusi lajikokemus on siis Nosework, jossa oltiin Santran kanssa. Laji virallistuu Kennelliiton alaiseksi lajiksi ensi- vuonna jolloin tulokset alkavat ilmaantua koiranettiin. Ainakin Ruotsissa flateilla on paljon nose- valioita. Siinä koira etsii ja ilmaisee hajulähteitä erilaisissa paikoissa sekä sisällä että ulkona. Parhaimillaan muistuttaa samaa kuin tulli- ja huumekoirien työ. Tämä laji sopii myös vanhemmille koirille koska fyysiset vammat eivät juurikaan haittaa- laji ei ole atleettinen. Sopii siis myös kotikoirille henkiseen aktivointiin ja työskentelyyn, voi tehdä siellä missä itselle sopii. Koira on tässä lajissa hihnassa. Eroaa namin etsinnässä esimerkiksi siten että ohjaaja palkaa kun koira löytää ja ilmaiseen lähteen- koira ei itse palkkaa itseään löytämällä herkun. Hajulähde laitetaan huonekalutassunpalaan jossa usein tarra, jolloin sen voi sijoitaa vaikkapa pöydän alapintaan tai seinään jolloin piilotuspaikojen määrä on paljon suurempi kuin pelkällä namilla. 

Itsellä ei juuri nyt ole kilpailullisia tavoitteita nyt näissä lajeissa mutta täälläpäin molempien lajien treeniporukat tosi kivoja ja jatkamme "kotikoirien" aktivointia asioitten parissa, jos aika riittää niin miksipä ei jotain virallisempaakin asian parissa joskus tulevaisuudessa. Samalla nosekurssilla on ollut kasvattimme Hugo eli Metsänpeiton majestic oli tosi hyvä tässä lajissa heti  ja toivotaan että hyvä meno jatkuu myös virallisemmalla saralla. 

Rallytokokyltit tuli myös lopulta hankitua ja sen avulla koitetaan jaksaa jatkaa seuraamisen harjoittelua vähän kaikkien koirien kanssa. ainakin koirat ovat innoissan kun namia tulee . Saimi on jo 13- vuotta niin hänen ei tarvitse osallistua. Laitan  kyltit omaan tyyliini miten milloinkin tuntuu kivalta ja saatan laittaa jonkun noudonkin kylttien väliin. 

Terveystuloksia on saatu lisää Ivarin ja Pimun pentujen osalta, Metsänpeiton oceanic eli Vatti kävi silmä- ja polvitarkastuksessa ja oli täysin terve niveliltään  eli A/A lonkat ja 0/0- kyynärät kuten kaikilla sisaruksilaankin jotka nyt kuvattu. Lisäksi Hulda ( Metsänpeiton Myrskykiitäjä) kävi silmä - ja polvitarkastuksessa. Huldalla löytyi harmittomia, oireita aiheuttamatomia,  yksittäisiä karvoja silmän ulkoreunalta eli Distichiasis : todettu, silmämuutosten vakavuus, lievä. Polvet olivat 0/0 eli täysin terveet. Niiitä ei ollut aiemmin tutkittu ja Hulda on 4- vuotias. 

Osallistuttiin Huldan kanssa myös Suomen sileäkarvaisten noutajien syytreffeille Tuorlassa Kaarinassa sekä yhdistyksen  vuosikokoukseen. Hieno ympäristö, kouluttajat, ohjaajat ja koirat, kaikki  erilaisia mutta kiinnostavia! .Nähtiin tuttuja ja omia koiria sekä tutustuttiin uusiin kivoihin koirakoihin.Elsasta eli Metsänpeiton Suloinen salama otetiin MYDOGDNA näyte.  Huldan kanssa havaittiin että hulivilitytöä olisi syytä viedä ryhmätreeneihin koska mejässä ja vepessä jota nyt ollaan enemmän harrastettu  koirat odottavat vuoroaan autossa. Alahuuli meni mutrulle kun nyt ei ollutkaan aploodeja joihin hän on kovin tottunut vepen osalta ja odotteluaika oli kovin pitkä! Näyttää siis siltä että vähemmän nokonuukat noutoharjoittelijat- ryhmä aktivoituu talven aikana. Meillä on niin paljon opeteltavaa mutta koitetaan uskoa myös siihen että osataankin jotain ja jos saisi lahjotua joskus jonkun neuvomaan. Tänä kesänä hyvin alkanut perheen yhteiseksi muutunut koiraharrastus saa siis jatkua myös noutoharjoitusten osalta, pientä motivointia eli palkkausta tarvitaan myös ihmisten osalta varmastikin että heittäjä jaksaa työnsä hoitaa ohjeiden mukaan. Voittaluokan mejä-jälkeäkin pitäisi vähän opetella tekemään joten ei meiltä haasteet ihan heti lopu. 

Näissä kuvissa Mika Sarekivi vetää noutoryhmää, olin aaamupäivät seuraamassa sitä ja iltapäivisin Kati Tuomisen ryhmässä  Huldan kanssa.

Vieno Visulahdessa kokeilemassa palveluskoirien henkilöhakua

samoin tässä

tässä ollaan ihan vaan lenkillä