Eilen olimme Etelä-Savon noutajakoirayhdistyksen taippareissa Haukivuorella ja aika hyvin meni.Huldalla eli Metsänpeiton Myrskykiitäjällä koko ajan tasainen toimintavarmuus eikä väsynyt vaan  työskenteli iloisesti. Kävi tosi kaukana hakuruudussa= ei mitään näköhavaintoa mutta palasi linnun kanssa:) Oli myös kunniakirjapaikalla hyvin ollakseen:D

Tästä on hyvä jatkaa. 

Odotimme Pimulle juoksua vasta syyskuulle mutta flattileirin jälkee kolme aivan eri perheissä asuvaa  narttua jotka leirillä olivat samassa mökissä aloittivat juoksuaikansa heti sen jälkeen, Santra aloitti leirin viimeisenä päivänä ennen kotiinlähtöä. Olin juuri ilmoittanut Pimun mejä-kokeeseen mutta se pitikin perua juoksuajan takia. Tämänhetkisen juoksun ajankohta on myös aivan mahdoton omien töitteni ja pentujen hoitamisen kannalta. Mitrokin on syksyllä töissä. Kevät/ kesäpennut on joka tapauksessa kivompi ja helpompi hoitaa kun ulkoilua voi harrastaa enemmän eikä ole niin kylmää ja pimeää- ehkäpä ihmisillä on lomaakin paremmin ja aikaa omille pennuileen. Molemmista vanhemmista löytyy tietoa

Metsänpeiton kennelin pentuja- sivulta. http://metsanpeiton.wixsite.com/metsanpeitonkennel/pentuja

Ilmoitan yhdistelmän myös Suomen sieläkarvaiset noutajat ry:n eli rotujärjestön  pentuvälitykseen. Se löytyy aikanaan pentuesuunnitelmat- osiosta kunhan tiedot päivitetään. 

Suunnittelemassani yhdistelmässä uros ja narttu ovat samantyyppisiä, keskikokoisia ( pohjoismaalaisen näyttelytyyppin verrattuna monen näyttelytuomarin silmään pieniä) reippaita koiria. Liian suuri koko  on pohjoismaisessa näyttelytyypissä asia josta englantilaiset rotuspesialistit puhuivat rotuseminaarissa keväällä, tokikaan kaikki koirat eivät ole isoja ja esimerkiksi Pimu emo oli hyvin suuri. Siksikään en uskalla käyttää Pimulle kovin suurta urosta että liian isoja ei tulisi.

 Suunnitelmani uros ja narttu eivät ole läheistä sukua toisilleen koska uroksen sukutaulun suvut on suoremmin englantilaispohjaisia kun taas nartun pohjoismaalais- ranskalais - hollantilaisia, olisi sitä monimuotoisuutta ja toivon mukaan terveyttä ja pitkää ikää. Olen yrittänyt kovasti löytää Pimulle urosta jonka kanssa saadessaan jälkeläisiä ne olisivat samaa tyyppiä- on mahdotonta tietää mitä molemmat periyttävät mutta kummassakaan ei tietääkseni ole mitään sellaista ominaisuutta että en sietäisi sitä omassa koirassani. Minulla on ollut Pimun emo joka oli oma kasvattini ja on edelleen sen isoäiti joka on kasvatustyöni kantanarttu ja edelleen reipas, iloinen ja terve koira vaikka on 11.5 vuotias. 

Minun saa olla yhteydessä ja laittaa alustavia pentuvarauksia sekä tiedusteluita joissa kerrotaan itsestä ja olosuhteista joihin koiraa halutaan, suunnitelmista ja toiveista. Toivoisin pentuvaraajilta pientä aktiivisuutta  nyt kun olen jo kasvattanut  kolmella nartulla ja nähnyt vaivaa urosten kanssa- en ole käyttänyt "naapurin koiraa" vaikka se olisi halvempaa ja se olisi valio vaan yrittänyt etsiä jotain muuta- hienoja koiria on paljon, ne vaan tuppaavat oleman niin samansukuisia,  isoja ja karvaisia minun silmään. Sitä en tarkoita että koirani edustaisivat erityisen harvinaisia sukuja, niitä ei tunnu olevan olemassakaan. Muotivirtauksia koitan kyllä välttää. Yhdistelmän koirien suvut edustavat dualpurposelinjoja ja monilla on vahvaa näyttöä työskentelystäkin.

Aktiivisuus pennunostajan kohdalla on mielestäni  jotain muuta kuin että joudun patistamaan pentukouluun tms. asioihin joiden pitäisi olla ihan jokaiselle koiranomistajalle itsenstäänselvyys. Tervystarkastuksien luulisi olevan myös asia joka oman koiran kohdalla kiinnostaa- ei vain sen vanhempien ja suvun kohdalla kun pentua ollaan ostamassa, ikäänkuin halutaan paras mahdollinen mutta itse ei tehdä mitään harrastuksen ja yhteisen hyvän nimissä- toivon todellakin että pentujeni omistajat menisivät ihan itse tervyestarkastuksiin. Järjestän myös toki ryhmätarkastuksia ja neuvon mistä niitä omalla paikkakunnalla saatta löytää. Toivon että minuun ollaan yhteydessä koko koiran elämän ajan ja neuvon sekä autan kaikissa asoissa. Itse en edellenkään ole mikään kilpaharrastaja vaan stressaan ihan hirveästi kilpailu- ja testitilanteissa. Harrastan silti aktiivisesti ja osallistun monenlaisiin koulutuksiin ja lajeihin vaihtelevalla menestyksellä, tärkeintä on että yrittää parhaansa omien mahdollisuuksien mukaan. Joskus auttaa että löytää kivan porukan ja tai kouluttajan joka kannustaa ja auttaa.Kaikki ei sovi kaikille.Pitää ennenkaikkea oppia itse lukemaan omaa koiraansa ja ymmärtämään miten se toimii, kaikki koirat ovat erilaisia kuten kaikki ihmisetkin. Yhteistyö on se mihin pitää olla pyrkimys. 

Irlannintuoti pentumme on osottaunut varsinaiseksi vesipedoksi! 

Kesäkuu meni pitkälti työn merkeissä, koirien kanssa ei juurikaan ehditty harrastaa mutta juhannuksena käytiin hakemassa Pohjois-Irlannista flattituontipentu Clann Na Banna Mountain View. Hakureissu oli varsin tapahtumarikas koska lomaa töistä oli vain 3 päivää. Paljon nähtiin ja koetiin, suuret kiitokset Irlannin suuntaan. Pentu on osoittautunut erittäin rohkeaksi ja reipasluonteiseksi, ui heti hienosti, innostuu leikkimisestä ja on tavattoman ahne ruualle eli helposti motivoitava toivon mukaan. Katsotaan mitä pojasta kasvaa. Onneksi yhteistyössä on mukana monia minua ttaitavampia ihmisiä, joilla on myös aikaa. Nyt oli vielä helppo tuoda kun Brittien rajat olivat auki EU:hun päin ja rabienvasta-ainetestausta ja siihen liittyvää pitkää odotusta ei ollut.

Heinäkuussa alotimme heti ensimmäisellä lomaviikolla Pimun eli Metsänpeiton Urho-taren kanssa mejäilyt- todella vähäisestä harjoittelusta huolimatta saimme ekasta startista AVO1 ja 46 pistettä- huippua! En olisi uskonut että menee niin hyvin. Seuraavalla viikolla starttasimme Flattien mejäleirikokeessa ja  saimme AVO2- tuli yksi hukka heti alkuun ja makaukset merkattiin huolimattomasti- hienoa sekin. Mejä on todellakin Pimun laji- katsotaan jos saadaan koepaikka vielä loppukesästä, toukokuussa ei saatu.

Olimme myös flattileirillä Santran ja Huldan ja Pumun sekä ihmislapsemme  kanssa ja kasvattimme Elsa eli Metsänpeiton Suloinen salama oli omistajansa Katjan kanssa myös mukana. Varsinkin Elsalla onnistui ihan kaikki hommat putkeen! Nyt olen lomalla ja koitan pitää hauskaa omien koirien kanssa- eli treenaillaan myös. ostin mm. oranssia aitaverkkoa sitä varten.

Tässä kuvassa olemme Game fair- tapahtumassa seuraamassa virallista noutajien alokasluokan koetta. Maasto oli aika avoin, mutta siihen oli usempaan kohtaan laitettu verkkoaitaa jonka yli koiran oli hypättävä.

Tässä ensimmäistä kertaa metsässä Suomessa.

Pohjois-Irlannissa oli isot annokset...

..otettiin loput mukaan

Maisemat olivat todella kauniita ja hyvin erilaisia ihan lyhenkin ajonmatkan jälkeen.

Game-fairissa oli myös ruokatapahtuma...

...tuoretta tavaraa.

Koirien ja muiden eläinten lisäksi oli myös historiaa ja traditioita.

Titanic- museossakin käytiin, olihan Titanic sentään tehty Belfastissa- selkeä näkökulma oli museolla.

Kovasti on harjoiteltu ja osallistuttukin taippareihin Huldan ja Vienon kanssa, no harjotellaanpa vielä lisää ja mennään uudestaan, taitaa olla ylikuntoa un aloitettiin niin aikaisin työkiireitten takia . Pimun kanssa on mejäilty mutta ei vielä startattu. Latvian reissulta Pimulle serti! Jonna ja Vode ( metsänpeiton Voitto-Wirta) samana smana viikonloppuna Pieksämäki  NOWT AVO2. Santran lapsia on tapailtu ja autettu eteenpäin- kiitos kivoille omistajille  että harrastaminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Suru-uutinen : In memorian Metsänpeiton Ukko-Pellervo eli Ukko- Ellan ja Vilse pentu- lymfooma 9- vuotiaana. 

Kovasti on ollut kiirettä meillä harrastamisen kanssa. Santran ja Bonesin pennut ovat käyneet uimatreffeillä ja flattikerhon pentu ja junioripäivillä ja olleet tosi reippaita! Olen niin iloinen kun pennut ottavat riistaa ja jäljestävät hyvin. Omistajilla on lähtenyt yhteistyö hyvin käyntiin ja kaikki ovat jo koirakoulussa käyneet. Jäljestyskausi on alkanut Pimun( Metsänpeiton Urho-Tar kanssa on tarkoitus nyt keskittyä lajiin hiukan vakavammin viime kesän hyvin menneiden harjoitusten siivitämänä. Kävimme erikoinäyttelyssä jossa tulikin varsinainen yllätys! Pimu oli 80 nartun joukosta kolmannneksi kaunein! Hieno saavutus rodun lakuperämaan tuomarin valitsemana ja juniorhandleri Emilia Suomen esittämänä. Ollaan niin iloisia! Hulda oli myös näyttelyssä mutta hänelle juoksut ja vesihäntä joten Eh on enemmänkuin hienosti. Näyttelyä seuraavana päivänä osllistuin myös seminaariin jossa tuomarit opettivat tulkitsemaan rotumääritelmää- kertakaikkiaan hieno viikonloppu! Pimulle on pentuja suunnitteilla vuoden sisällä joten kannataa seurata sivujamme , urosta mietitään vielä. Varauslistaa on kylläkin jo jonkin verran ihan tuttujen piiristä, Pimun tuntevat eivät voi sitä vastustaa! 

Jane Jonesin arvostelu: Lovely liver bitch in correct size and type. Showed in lovely coat and condition, lovely head and super dark eye,adlignate in foreshest, reachy neck, well laid shoulders and good return of upperarm,good lengt of body,and strongly made in rear, enoulg just prefer thighter feet,moved beatifully with good side gait.

uimatreffeillä

veljekset Remu ja Vili

Lempi ja Remu pentu ja junioripäivillä

Pimu ja sorkka

Hulda ja sorkka

Elsa perheen toisen flatin Siirin ja ajokkitytön kanssa opettelemassa malttia!