Pitkään ja hartaasti odotettu kantanarttumme Ellan ( Majakkasaaren Yalo Topaasi) juoksu alkoi joulua edeltävänä sunnuntaina ja kiirehän astusreissun järjestelyille tuli kun sopiva uros, Gowran Black Mars at Varingo (käyttösukuinen, terve ja mielyttävä sekä ulkomuodoltaan että luonteeltan) löytyi keväällä Englannista asti.

Päätimme lentää autoilun sijasta ihan hankalan ajankohdankin takia. Ellahan on onneksi kokenut ja innokas matkustaja joka on käynyt niin Ruotsissa kuin Virossakin sekä lukuisilla treeni, näyttely ja koereissuilla ympäri Suomen. Passihan olikin jo kunnossa keväällä, mutta tarvitsimme 24 h ennen matkustamista punkki -ja ekinokokkilääkityksen eläinlääkärin antamina sekä leiman passiin. Tämä onnistui kätevästi Juvan päivystävän lääkärin päivätauon aikana. Ajoimme sunnuntai-iltana Helsinkiin ja menimme suoraan kentälle heti aamulla. Englantiin ei saanut lennättää koiria kuin Finnairin ja KLM:N koneilla Heatrown kentälle, lisäksi oli käytettävä Travel Cargon palveluksia koiran osalta, suurkiitokset ystävälliselle henkilökunnalle!

Englantiin saavuttiin maanantai-iltana ja päädyimme pienten mutkien kautta lentokenttä-alueen koiraystävälliseen Hiltoniin yöksi. Tiistaina jatkoimme matkaa junalla kohti Salisburya. Kotiväki oli kietänyt minua vuokraamasta autoa, he halusivat minut elävä takaisin. Matkan piti kestää puolitoista tuntia, mutta kestikin kolme onnettomuuden takia! Kamalan täysi juna, mutta kivoja ihmisiä ja Ella oli elementissään!

Juna-asemalta jatkoimme taksilla Gilliamsien kotia kohti, mutta ettei vaan asiat olisi sujuneet liian helposti niin taksi jätti minut 2km liian aikaisin pois. Siellä seisoimme keskellä Englannin maaseutua lentolaukkuinemme, puhelin ei toiminut, lähitalon asukas ei tiennyt osoitetta...lopulta vastaan käveli maalaisukko jota alkoi kovasti naurattaa olemuksemme. Hän viittilöi eteenpäin valtaisan vihreän mäen suuntaan jonka takaa Varingo-kasvattajien farmi löytyikin. Uroksen omistaja ja perheen tytär Laura ajoikin alamäessä vastaani ja oli aika ihmeissään sitkeydestästemme.

Perhe asuu Stohengen läheisyydessä jonka hautakumpujen yhteydessä perheen hevoset laiduntavat. Ella Ja Ace kohtasivat kuunvalossa eikä legendaarisempaa paikaa ja aikaa melkein voi olla.

Kotiinpaluu oli perjantaina ja ystävämme Kati joka on asunut Englannissa 12- vuotta tuli kuskaamaan ja saattelemaan meidät lentokentälle ja koneeseen.  Paluun pystyi järjestämään Suomen palvelunumeron kautta ja koiran jättämään samaan pisteeseen kuin matkalaukut, ei tarvittu cargopalveluita. Yöllä ajoimme onnellina mutta vähän nuupuneina kotiin.

Nyt yritämme elää tavallista elämää opiskeluineen, nouto- ja näyttelytreeneineen sekä järjestelemme pennuillemme tapaamista Hyvinkään koirauimalaan...odotamme mitä ultraääni kertoo aikanaan.

1325769601_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1325769776_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1325769839_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1325769876_img-d41d8cd98f00b204e9800998e